Siirto

Olemme siirtäneet tämän blogin wordpress-alustalle osoitteeseen

kokkailen.wordpress.com

Monipuolinen kielisalaatti

Ostin hallista naudan kielen, keitin sen kohtuullisesti maustetussa suolavedessä puolisentoista tuntia, kuorin ja jäähdytin, lopulta siivutin. Ja pilkoin salaattiin sopivia paloja.

Salaattipohjassa käytin romainesalaattia, lehtipersiljaa, punaisia viinirypäleitä, kuutioin pari tomaattia, lisäsin vielä fetakuutioita. Päälle oliiviöljyä, vähän pippuria, suolaa, sokeria sekä puolikkaan pienen sitruunan mehu. Kielenpalat sekaan ja hyvää tulee ;)

Uuh, meinasin unohtaa pääasian: raastoin salaatin sekaan suurehkon valkosipulinkynnen.

Mandariinibroileri

Meillä oli jäänyt vähän kuivahtaneita kovakuorisiksi muuttuneita mandariineja pyörimään hedelmäkoriin. Niistä kehittyi netistä löydettyä reseptiä muunnellen seuraavanlainen ruokalaji (johon toki sopivat myös ihan tuoreet tai vaikka säilykemandariinitkin):

4-6 kpl broilerin rintaleikkeitä
3 rkl voita
1 tl currytahnaa (tai currya)
3 rkl vehnäjauhoja
4-6 mandariinia
2 mandariinin mehu
1,5 dl vettä
1 lihaliemikuutio
2 dl kermaa
1 rkl fariinisokeria
1/2 tl rosmariinia
1/2 tl suolaa

lisäkkeeksi riisiä

1. Ruskista kevyesti broilerin palat molemmin puolin ja nosta lautaselle odottamaan.
2. Lisää pannulle rasva, curry ja vehnäjauhot. Anna kiehahtaa.
3. Lisää vesi, mandariinimehu, lihaliemikuutio ja kuoritut, pilkotut mandariinit.
4. Mausta kastike ja lisää kerma. Nosta broilerit takaisin pannulle. Keitä riisi kypsäksi.
5. Anna kastikkeen kypsyä miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia kunnes broileri on täysin kypsä.

Karitsanlapaa savipadassa

Karitsanlavan paloja tuli mukaan vähän alle kilo. Keskikokoisia puikulaperunoita 10, 4-5 shalottisipulia ja yhtä monta valkosipulin kynttä. Ruskistin lihat voissa (mukana vähän valkosipulia, suolaa ja maustepippuria murskattuna). Sitten vain kaikki aineet römertopfiin, suolaa ja pippuria perunoidenkin päälle, samoin rosmariinia ja timjamia (runsaasti). Lorautin lisäksi vielä puolisen desiä punaviiniä.

2 tuntia 160 asteessa. Valmis, herkullinen, suussasulava liha, maukas peruna. Siinä kaikki.

Poronsydänsalaatti

• Poron sydän
• persiljaa
• valkosipulia
• suolaa
• mustaapippuria
• oliiviöljyä
• omenaviinietikkaa

Keitä poron sydän suolatussa ja maustetussa vedessä (tällä kertaa keitin sen hirvenlihojen kanssa hirvikeittoa tehdessä), ehkä noin tunnin verran. Voit jäähdyttää lihan liemessä, jos haluat.

Pilko liha kylmänä ohuiksi siivuiksi ja mahdollisesti vielä poikittain, jos siivut jäävät liian isoiksi. Hyvä salaattikoko on 1 tai 2 euron kolikko.

Sekoita lihan sekaan kourallinen tai vähän enemmän persiljapilkettä, 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna ja n. 3-4 rkl oliiviöljyä ja ehkä 0,5-1 rkl omenaviinietikkaa. Sekoita kevyesti ja pane maustumaan jääkaappiin. Kuva ym. hirvikeiton yhteydessä. Herkullista.

Hirvikeitto

• n. 1,5 kg hirven niskaa ja keittolihaa
• selleriä
• lanttua
• porkkanaa
• palsternakkaa
• purjoa
• punajuuri
• perunoita
• maustepippureita
• suolaa

LIEMI

Edellisenä päivänä laita hirvenpalat kattilaan ja lisää kylmää vettä niin, että kaikki liha peittyy. Lämmitä rauhallisesti kiehuvaksi ja kuori vaahto ja veri liemestä huolellisesti pois (mieluiten hopealusikalla). Lisää sitten kasvikset hieman paloiteltuina – EI perunoita. Lisää pari ruokalusikallista suolaa ja kymmenkunta maustepippuria. Keitä hijaisella tulella ainakin 2 tuntia tai niin kauan, kuin liha irtoaa luusta helposti. Poista ja puhdista lihat, siivilöi liemi. Jäähdytä liemi sopivassa kannellisessa astiassa yön yli niin, että rasva kovettuu pintaan. Poista rasva. Nyt liemi on valmis.


KEITTO

Pilko uudet kasvikset (ei punajuurta) pienehköiksi kuutioiksi. Lisää ne keittoon ja keitä kasviksia, kunnes pehmenevät vähän. Lisää paloitellut perunat ja vähän ajan kuluttua pilkottu liha. Tarkasta maku ja nauti. Rinnalla voi olla vaikka herkulliset poronsydänsalaatilla koristellut ruisleivät.

Karjalanpiirakat

Karjalanpiirakat ovat ainakin jokaiselle itäsuomalaiselle perusravintoa. Piirakat vaativat melko lailla näpertelyä, joten niiden leipomiseen on parasta varata aikaa ainakin kolmisen tuntia. Lopputulos on kyllä hyvä, niitä on vaikea pilata. Monissa resepteissä piirakoita käsketään paistaa jopa 300 asteessa. Meidän uunissamme ei ollut tehoja enempää kuin 250 astetta, mutta silti osa ohuista taikinakuorista tummui hivenen liikaakin paiston aikana. Itse makuun sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta.

Täyte
5 dl vettä
3 dl puuroriisiä
1 l maitoa
2 tl suolaa

Kuori
2 dl kylmää vettä
2 rkl öljyä
1 ½ tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Voi-maitoseos
100 g sulatettua voita
4 dl maitoa

1. Valmista täyte: Sekoita riisi kiehuvaan veteen. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja suola, keitä täytettä välillä sekoittaen miedossa lämpötilassa n. 30 minuuttia.
2. Valmista kuoritaikina: Sekoita kylmään veteen öljy, suola ja jauhot. Vaivaa jauhotetuin käsin sen verran, että saat taikinasta hyvin muotoutuvaa.
3. Leivo taikinasta tanko ja jaa se n. 25 osaan. Pyörittele taikinapalat palloiksi ja litistä ne. Kauli palloista ohuenohuet soikeat piirakkakuoret. Laita ne limittäin ja päällekkäin kulhoon. Ripottele jokaisen piirakkakuorikerroksen väliin ruisjauhoja ja peitä kulho kelmulla.
4. Levitä jokaiselle kuorelle n. 1-2 rkl täytettä. Rypytä piirakat muotoonsa.
5. Paista 250 asteessa uunin keskitasolla n. 15 minuuttia (tai 275°C/10 min).
6. Kasta piirakat heti uunista oton jälkeen voi-maitoseokseen. Niiden voi antaa olla siinä n. minuutin ja kääntää välillä. Laita sitten piirakat pehmenemään astiaan, joka kannattaa peittää voipaperilla ja leivinliinalla.

"Valejänis" eli lihamureke

neljälle

Lihamureke on hyvää kotiruokaa, joka valmistuu suhteellisen helposti, on edullista ja lisäksi maittaa tavallisesti kaikille lihansyöjille. Saksassa ruokaa kutsutaan nimellä "Falscher Hase" eli valejänis, ja se täytetään usein keitetyillä kananmunilla. Murekkeen voi toki tehdä ilman täytettä, mutta meidän perheessä sitä on usein ryyditetty ainakin sipuli- ja luumutäytteellä. Joulun jälkeen täytteeseen voi lisätä joulukinkkua, ja myös Schwarzwaldin kinkku tai muu savustettu kinkku tuo murekkeeseen herkullisen vivahteen. Murekkeen alla kypsyvät mukavasti vaikkapa peruna- tai porkkanaviipaleet (kuten kuvassa). Lisukkeena olemme tavallisesti syöneet sinappia.

Mureke
500 g jauhelihaa
2 dl vettä
1,25 dl korppujauhoa
1 kananmuna
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria ja jauhelihamaustetta tms.

Täyte
kinkkua, esim. 5 palaa Schwarzwaldin kinkkua
n. 5 kuivattua luumua
1 kevätsipulin varsi / 1 pieni sipuli

1. Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Sekoita vesi ja korppujauhot. Lisää jauheliha, kananmuna ja mausteet ja sekoita taikinaksi.
3. Silppua kinkku, luumu ja sipuli, sekoita ne keskenään.
4. Muotoile jauhelihasta n. 1,5-2 cm paksu pitkulainen levy. Levitä sen keskelle täyte. Nosta reunat täytteen päälle ja sulje mahdollisimman tiiviiksi pötköksi vedellä kostutetuin käsin.
5. Ripottele korppujauhoa murekkeen päälle ja kaada paistovuoan pohjalle hieman vettä ja öljyä, jottei mureke kuivu. Vettä voi hieman lisätä paiston aikana.
6. Paista uunissa n. 45 minuuttia/200 °C.

Herrasväen leivät

Tämä perinteinen resepti on kulkenut suvussamme jo ainakin kolmen sukupolven ajan. Suussa sulavat, pientä näppäryyttä vaativat pikkuleivät valmistuvat aina ennen joulua siinä missä tavalliset piparitkin. Kuvan herrasväen leivät ovat joulukellon muotoisia, koska meillä ei sattumalta ollut pyöreää muottia.

200 g voita
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja

Väliin: vadelmamarmeladia
Pinnalle: tomusokeria

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää keskenään sekoitetut jauhot sihdin läpi voi-sokerivaahtoon.
3. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan jäähtyä hetki kylmässä, älä anna kovettua liikaa.
4. Jauhota hyvin pöytä ja kaulin. Kauli taikina ohueksi levyksi. Jos taikina on liian kovaa ja kylmää, painele se ensin käsin paksummaksi levyksi ja kaulitse hitaasti ja kärsivällisesti sen jälkeen.
5. Ota pyöreällä muotilla levystä kakkuja ja paista niitä 200°C 10-15 minuuttia. Huomaa, että herrasväen leipien on tarkoitus olla vaaleita, niiden ei ole siis tarkoitus ruskistua! Leivät ovat kypsiä, kun niiden reunoille alkaa ilmestyä lievä vaaleanruskea väri.
6. Täytä pikkuleivät vasta jäähtyneinä. Laita marmeladia väliin ja paina kaksi vastakkain. Ennen tarjoilua pikkuleipien päälle sirotellaan sihdin läpi tomusokeria. Jotkut kierittävät pikkuleivät tavallisessa sokerissa.
7. Jos leipiä ei ole tarkoitus syödä samana päivänä, ne kannattaa mieluiten säilyttää pakastimessa ja ottaa kerrallaan esiin vain tarjottava määrä. Ne sulavat n. 20 minuutissa huoneenlämmössä: älä yritä sulattaa niitä mikroaaltouunissa, koska ne menevät pilalle! Tomusokeri laitetaan aina vasta ennen tarjoilua eli ennen pakastamista ei tarvitse sokeroida.

Keitetty joulukinkku

Joulukinkku on skandinaavinen perinne, jonka juuret ovat jo ei-kristilliseltä ajalta: Muinaisskandinaavien talvipäivänseisausjuhlassa uhrattiin ja syötiin Freyr-jumalalle pyhitetty sika. Kristinuskon saavuttua perinne sian teurastamisesta joulun aikoihin jäi elämään. Kinkunsyömistä saatettiin myöhempinä aikoina pitää jopa erityismerkkinä kristillisyydestä, sillä sianlihan syönti ei ollut sallittua juutalaisille eikä muslimeille. Kinkun lisäksi joulun aikaan syötiin erilaisia makkaroita.

Tänä vuonna vietimme joulua Saksassa. Tarkoitus oli hankkia perinteinen tuoresuolattu kinkku ja paistaa se kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Valitettavasti joulukinkku ei ole saksalaisten keskuudessa tunnettu ruokalaji. Monet paikalliset suhtautuivat suorastaan huvittuneesti kertomukseen monen kilon kinkkupötkäleestä, jota syötäisiin joulun aikaan monena päivänä. Pitkän hakemisen jälkeen sain suurlähetystöstä erinomaisen vinkin, että kinkkua kannattaisi kysyä Ruotsi-kaupasta (Schweden-Markt). Tilasin kinkkuni netistä, ja se tuli kuriirilähetyksenä heti seuraavana päivänä.

Kinkku painoi neljä kiloa ja näytti hyvältä. Sitten huomasin merkinnän ”färdigkokt”, ”valmiiksi keitetty” pakkauksen päällä. Tunsin oloni vähän huijatuksi. Kaikki tuntemani joulukinkkureseptit keskittyivät siihen, miten kinkkua paahdettaisiin tuntitolkulla uunissa matalassa lämpötilassa. Pohdiskelin, mitä tälle valmiiksi keitetylle kinkulle pitäisi tehdä. Eihän sitä voinut uudestaankaan paistaa. Lykkäsin kinkun pakastimeen odottamaan joulukuun 22. päivää, jolloin otin sen jääkaappiin sulamaan. Jouluaattoaamuna nostin kinkun keittiön pöydälle, jotta se ehtisi ennen valmistamista lämmetä huoneenlämpöiseksi.

Kiedoin kinkun yltä päältä alumiinifolioon. Kinkun päällä olevan verkon jätin tässä vaiheessa sen päälle, koska arvelin sen irtoavan helpommin lämpimästä kinkusta. Laitoin kinkun leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Arvelin, ettei nestettä valuisi enää kovin paljoa, koska kinkku oli kypsä. Olin oikeassa. Paistoin kinkkua uunissa 150 asteessa n. 40 minuuttia, kunnes se oli sisältäkin lämmin. Tällä välin sekoitin kinkun kuorrutteen:

3 rkl sinappia
1 rkl hunajaa
1 munankeltuainen (tai 1 pieni muna)

Avasin alumiinifolion ja poistin kinkun päällä olevan verkon, jotta voisin kuorruttaa kinkun. Kinkussa oli jäljellä vielä nahka, joka täytyi poistaa ennen kuorruttamista. Leikkasin huolellisesti nahkan ja ylimääräiset rasvakerrokset irti. Tämän jälkeen sivelin sinappi-hunajaseoksen kinkun päälle. Päälle ripottelin korppujauhoa: reunoille se tarttui parhaiten käsin taputtelemalla.

Sitten laitoin kinkun uudestaan ilman päällä olevaa foliota uuniin, tällä kertaa 200 astetta ja n. 15 minuuttia. Päivystin tarkkaavaisena uunin ääressä melkein koko ajan, koska pelkäsin kärventäväni kuorrutteen. Kun se oli hivenen ruskistunut, oli aika vetää kinkku uunista. Koska tämän jälkeen uunissa piti vielä lämmittää perinteiset laatikot, kiedoin kinkun vielä kevyesti folioon ja pyyhkeeseen, jotta se säilyisi mukavan lämpimänä joulupöytään asti.

Kinkku oli väriltään vähän punaisempi kuin kotoisa harmaasuolattu. Maku oli kuitenkin moitteettoman herkullinen. Lisukkeeksi löytyi vielä Turun sinappia, joten perinteinen suomalainen kinkkuelämys oli taattu!