Keitetty joulukinkku

Joulukinkku on skandinaavinen perinne, jonka juuret ovat jo ei-kristilliseltä ajalta: Muinaisskandinaavien talvipäivänseisausjuhlassa uhrattiin ja syötiin Freyr-jumalalle pyhitetty sika. Kristinuskon saavuttua perinne sian teurastamisesta joulun aikoihin jäi elämään. Kinkunsyömistä saatettiin myöhempinä aikoina pitää jopa erityismerkkinä kristillisyydestä, sillä sianlihan syönti ei ollut sallittua juutalaisille eikä muslimeille. Kinkun lisäksi joulun aikaan syötiin erilaisia makkaroita.

Tänä vuonna vietimme joulua Saksassa. Tarkoitus oli hankkia perinteinen tuoresuolattu kinkku ja paistaa se kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Valitettavasti joulukinkku ei ole saksalaisten keskuudessa tunnettu ruokalaji. Monet paikalliset suhtautuivat suorastaan huvittuneesti kertomukseen monen kilon kinkkupötkäleestä, jota syötäisiin joulun aikaan monena päivänä. Pitkän hakemisen jälkeen sain suurlähetystöstä erinomaisen vinkin, että kinkkua kannattaisi kysyä Ruotsi-kaupasta (Schweden-Markt). Tilasin kinkkuni netistä, ja se tuli kuriirilähetyksenä heti seuraavana päivänä.

Kinkku painoi neljä kiloa ja näytti hyvältä. Sitten huomasin merkinnän ”färdigkokt”, ”valmiiksi keitetty” pakkauksen päällä. Tunsin oloni vähän huijatuksi. Kaikki tuntemani joulukinkkureseptit keskittyivät siihen, miten kinkkua paahdettaisiin tuntitolkulla uunissa matalassa lämpötilassa. Pohdiskelin, mitä tälle valmiiksi keitetylle kinkulle pitäisi tehdä. Eihän sitä voinut uudestaankaan paistaa. Lykkäsin kinkun pakastimeen odottamaan joulukuun 22. päivää, jolloin otin sen jääkaappiin sulamaan. Jouluaattoaamuna nostin kinkun keittiön pöydälle, jotta se ehtisi ennen valmistamista lämmetä huoneenlämpöiseksi.

Kiedoin kinkun yltä päältä alumiinifolioon. Kinkun päällä olevan verkon jätin tässä vaiheessa sen päälle, koska arvelin sen irtoavan helpommin lämpimästä kinkusta. Laitoin kinkun leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Arvelin, ettei nestettä valuisi enää kovin paljoa, koska kinkku oli kypsä. Olin oikeassa. Paistoin kinkkua uunissa 150 asteessa n. 40 minuuttia, kunnes se oli sisältäkin lämmin. Tällä välin sekoitin kinkun kuorrutteen:

3 rkl sinappia
1 rkl hunajaa
1 munankeltuainen (tai 1 pieni muna)

Avasin alumiinifolion ja poistin kinkun päällä olevan verkon, jotta voisin kuorruttaa kinkun. Kinkussa oli jäljellä vielä nahka, joka täytyi poistaa ennen kuorruttamista. Leikkasin huolellisesti nahkan ja ylimääräiset rasvakerrokset irti. Tämän jälkeen sivelin sinappi-hunajaseoksen kinkun päälle. Päälle ripottelin korppujauhoa: reunoille se tarttui parhaiten käsin taputtelemalla.

Sitten laitoin kinkun uudestaan ilman päällä olevaa foliota uuniin, tällä kertaa 200 astetta ja n. 15 minuuttia. Päivystin tarkkaavaisena uunin ääressä melkein koko ajan, koska pelkäsin kärventäväni kuorrutteen. Kun se oli hivenen ruskistunut, oli aika vetää kinkku uunista. Koska tämän jälkeen uunissa piti vielä lämmittää perinteiset laatikot, kiedoin kinkun vielä kevyesti folioon ja pyyhkeeseen, jotta se säilyisi mukavan lämpimänä joulupöytään asti.

Kinkku oli väriltään vähän punaisempi kuin kotoisa harmaasuolattu. Maku oli kuitenkin moitteettoman herkullinen. Lisukkeeksi löytyi vielä Turun sinappia, joten perinteinen suomalainen kinkkuelämys oli taattu!