Tämän kysymyksen esitin tänään itselleni. Jo aiempina päivinä on uhkaavasti jokin merkillinen tunne kiertänyt kehää jossakin ajatusteni ulkoreunalla. Onneksi töitä on piisannut, joten jouluajatuksiin en ole liiemmin ehtinyt syventyä. Tänään sitten sain viimeiset pakolliset työt alta pois; oli aika siirtyä "siihen itteensä". Gin and Tonic auttaa...
Teimme kotona kauppalistan ja jonkinlaisen suunnitelman tulevien päivien ravitsemuksellisesta ohjelmasta. Huomisen kanaliemestä (pakkasesta löytyy) suurustetun broilerikastikkeen ja ylihuomisen, päivää aikaisemmin häränhännästä keitettyyn liemeen valmistetun lihakeiton jälkeen onkin sitten jo jouluaatto, jota juhlistamme seuraavasti: aamupäivällä riisipuurobrunssi luumukeittoineen, sitten aattomessu klo 14.00, sen jälkeen paluumatkalla kenraalien kunniavartio Mannerheimin patsaalla klo 16.00, ja sitten kotiin, jossa illalla herkullinen kala-ateria: mateen ja kirjolohen mätiä, herneitä, perunoita ja laatikoita, sillikaviaaria, graavia siikaa. Kyytipoikana ehkä olutta ja koskenkorvaa.
Joulupäivä aukeaa lasten kiihkoon avata lahjat. Niitä on taas kertynyt, sitten hyvän kinkkuaamiaisen jälkeen paistattelemme päivää, kunnes on aika syödä jouluateria: kinkkua ja meksikolaista suklaa-chili-kalkkunaa, kastiketta, herneitä, keitettyjä perunoita ja laatikoita, omaa herkkusinappia jne. Hyvää viiniä seuraksi. Jälkiruoaksi luumurahkaa.
Mutta jottei totuus unohtuisi, on tänäänkin jo tapahtunut: mustat leivät kypsyvät paraikaa uunissa, sinappi (tänä vuonna tein vain yhden ison purnukan yhdestä munasta ja 0,8 dl:sta muita aineita, lisäsin sekaan ruokalusikallisen kuivattuja ruohosipulin pilkkeitä, alle teelusikallisen sriracha-valkosipuli-chilisoosia ja 1-2 rkl brandyä) on jo jääkaapissa ja kohta kiehuu siirappi piparkakkuja varten.
Huomenna on laatikoitten vuoro. Bravuuri on tietysti Imeldan perunalaatikko. Siitä kerron ehkä huomenna. Nyt rentoudun.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment