Vaalipäivän menyyn täytyy olla täyttävää ja maukasta. Perinteiset kiusaukset olisivat olleet hyvä vaihtoehto, mutta Italia-teema voitti jälleen. Tomaatti-mozzarella-salaatti, carbonara-pasta ja zabaione-jälkiruoka täyttivät vaativammatkin vieraat ilolla. Seuraksi viiniä ja jälkiruoan kanssa espressoa (tai vihreää teetä) ja vähän marsalaa.
Alkuruoaksi tein pikku salaatin:Tomaatti-mozzarella-salaatti
3 kotimaista tomaattia siivutettuina
1-2 mozzarellapalloa siivutettuina
basilikaa
oliiviöljyä
balsamico-viinietikkaa
suolaa ja pippuria
Asettele tomaatit ja juustot lomittain. Lorauta päälle raita öljyä sekä ripottele hieman suolaa ja pippuria. Ruiskauta vielä vähän balsamicoa.
Nyt lautaselle jäi tilaa myös jollekin ylimääräiselle. Paikan täyttivät mandariinin lohkot.
Pääruokana (kuinka vulgääriä!) oli carbonara-pasta. Variaatioita on monia, vaaliversion tein näin (puutteellisin aineksin ja vähällä mielikuvituksella):
Pasta carbonara
Pilko 1 iso sipuli ja muutama valkosipulin kynsi ja pane ne pannulle pehmentymään voinokareen (1 rkl) kanssa. Jonkun ajan kuluttua leikkaa pari pakettia pekonia seuraksi. Lisää mukaan 1-2 dl pakasteherneitä. Ripottele päälle 1-2 rkl vehnäjauhoja. Sekoittele jauhot tasaisesti ja kaada pannulle kuppi (2,5 dl) vettä. Pidä huolta, että liemi tulee tasaiseksi. Kun se paksunee, lisää purkki (2 dl) kermaa. Heitä sekaan teelusikallinen kämmenpohjassa murskattuja viherpippureita ja sopivasti (ainakin 1 rkl) yrttejä (oregano, provencale). Tarkista suola ja neste: voit lisätä tarvittaessa vähän maitoa.
Tällä välin olet kiehauttanut veden isossa kattilassa. Kun vesi kiehuu, lisää siihen 1-2 rkl merisuolaa ja saman verran öljyä. Anna pastaveden aina kiehua kunnolla. Laita sitten sopiva määrä pastaa kattilaan. Tänään meillä oli tagliatellea, munapastaa. Sitä meni kolmisen kennoa per syöjä. Sekoittele kennoja varovasti vähitellen auki vedessä, äläkä keitä liikaa. Kyllä pasta parempaa on, kun sitä voi vielä vähän haukatakin. Kaada sitten vesi pois huolella ja sitten vain yhdistät pastan ja kastikkeen. Kaiken kruunaa pari raakaa kananmunaa valmiin pastan joukkoon sekoitettuna. Se, mikä jäi puuttumaan, oli kaprikset, mutta ilmankin tultiin toimeen.
Jälkiruoka kruunasi illan (ja miellyttävä uutinen toisesta kierroksesta tietenkin). Se oli
Marenkia zabaionen kera
Tämä on itseään tukevaa ruoanlaittoa: zabaione tarvitsee keltuaisia, marenki valkuaisia.
Tarvitaan 4 keltuaista ja 100g eli n. 1 dl sokeria. Sekoita ne vaaleaksi tahnaksi. Lisää tähän sitten reilu 1 dl marsalaa hitaasti sekoittaen. Kun seos on tasainen (ja kohtuullisen juokseva), aseta kulho vesihauteeseen ja sekoita seosta jatkuvasti, kunnes se paksunee riittävästi. Itse jätin seoksen ehkä vähän löysäksi, mutta kokeilemalla oppii ja voi olla, että marsalan määrää kannattaa pitää aluksi vähän pienempänä. Valmis seos kannattaa sitten jakaa annoskulhoihin ja pistää vaikka pakkaseen odottamaan sopivaa hetkeä.
Jälkiruoan tullessa otin zabaionen pakkasesta, kumosin sen "sulamaan" lautaselle, panin marengin rinnalle ja pirskotin sokeroitua vadelmamurskaa sinne tänne lautaselle. Ja hyvää tuli. Rinnalla todellakin espresso ja lasillinen marsalaa.
Nam.
3 comments:
Zabaione on siitä hauska jälkkäri, että marsalan voi korvata jollain muulla juomalla. Okei sitten se ei ole enää zabaione, mutta eipä se niin haittaa. Esim amaretto toimii älyttömän hyvin. Ja ei juomassa tarvi edes olla alkoholia. Keltaisella jaffalla voisi kokeilla joskus.
Ja voihan sitä laittaa vaikka jotakin oikein hyvää ausleseä... kokeiltu on ja vei kielen mennessään!
Sanoisin näin jälkiviisaana, että joskus pitää muistaa kirjoittaa vähän "oikeampi" carbonara-ohje tännekin.
Post a Comment